Kuntoutumisen tarinani
Olen Sari, 56-vuotias mielenterveyskuntoutuja. Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä sekä määrittämätöntä dissosiaatiohäiriötä. Polkuni kuntoutujana on ollut monimuotoinen. Olen yrittänyt saada elämälleni suuntaa eri laitoksissa ja palvelukodeissa lähes koko elämäni ajan. Metsomäen Kodeille, Metsomäen yksikköön siirryin kuntoutujaksi jo useita vuosia sitten. Kesällä 2021 uskaltauduin ohjaajan tuella harkitsemaan eteenpäin siirtymistä ja lähdin tutustumaan Keuruulle Metsorannan yhteisöllisen asumisen yksikköön, taisin jäädäkin sille tielle.
Pidin Metsorannan ympärillä olevasta luonnosta ja mahdollisuudesta kalastamiseen. Asuin noin vuoden verran Metsorannassa harjoitellen itsenäisempää arkea, kuten ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Minulla oli Metsorannassa asunto, jossa oli oma keittiö ja kylpyhuone sekä ovessa luki nimeni.
Arkisia asioita toteuttaen löysin itsestäni rohkeutta, kiinnostuin uusista asioista ja opin luottamaan itseeni. Rajojakin hain, kokeilin miten pitkälle saa mennä, välillä harjoittelin pettymäänkin. Mielestäni ohjaajien tuella oli suuri merkitys eteenpäin kuntoutumisessa, koska he antoivat kuitenkin minulle tilaa, jota tarvitsin. Kuntoutumiseni perustui suunnitelmaan, jota toteutettiin hyvin tavoitteellisesti.
Keväällä 2022 muutin omaan asuntooni, saan vielä viikoittain hieman tukea kotiini Metsorannan ohjaajilta. Minua helpottaa, että on joku kuka tietää taustani ja auttaa tarvittaessa.
Elämässäni on nyt mielekkäitä asioita kuten laulaminen, kalastus, tyttäreni perhe sekä kanssani asuva rescue -kissa Niko. Olen kasvanut myös äitinä ja saanut työkaluja ja luottamusta vanhemmuuteeni. Olen elämääni nyt tyytyväinen. Haluaisin vielä oppia uusia asioita kuten linja-autolla liikkumista ja sujuvampaa kaupassa käyntiä. Tyttäreni on minulle tärkeä ja vietän paljon aikaa hänen perheensä luona, uusien taitojen opettelu mahdollistaisi liikkumista enemmän oman aikatauluni mukaisesti.
”Sari on nyt enemmän äiti, 6 vuotta sitten asia oli toisinpäin” -tytär-